Arvio: Musiikki pehmentää Julia Jacklinin törmäyksiä minuuteen – Pre Pleasure on tukahduttavan varmaotteinen levy

Arvio julkaistu Soundissa 8/2022.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Julia Jacklin
Pre Pleasure
Transgressive

Pidän provosoivan intiimistä taiteesta. Silti arvostan muusikoita, jotka ottavat oikealla hetkellä askeleen poispäin. Julia Jacklin tuuminee samoin. Kehonkuvallisia parisuhdevinjettejä tulvineen Crushingin (2019) jälkeen hän lähtee kahteen toisistaan riippuvaiseen suuntaan: keskelle minuutta mutta myös laajempien rakenteiden äärelle. Näiden risteyksistä hän löytää hiljaisuuksia, syyllisyyttä ja pelastuksellisen rakkauden.

Kerrontatapa on armoton. Jacklinin rivit ovat kaunistelemattomia, paikoin liki kyynisiä, ja kuvatut asetelmat kivuliaan tunteikkaita. Onneksi musiikki pehmentää törmäyksiä. Marcus Paquinin kanssa luotu äänimaailma on lämmin mutta suora, ja sovituksissa Jacklinin folk-tausta on enää summittainen suuntaviiva 1990-lukulaisten kitaroiden ja elektronisten sipaisujen rinnalla.

Ansiokkaassa kokonaisuudessa on oikeastaan vain yksi heikkous: pilkuntarkasti kirjoitettu albumi on tukahduttavan varmaotteinen. Eheys ei olisi kohtuuton synti, jos sanat eivät vaatisi ympärilleen virheitä ja epätäydellisyyksiä. Nyt rekisterin tarkkarajaisuudessa on varmistelun tuntua. Mitä näkyvämmin Jacklin sisintään avaa, sitä jyrkemmin hän kaventaa musiikkinsa tulkinnallisuutta.

Tällä tavoin voi edetä henkilökohtaisesta yleiseen. Mutta toiseen suuntaan viesti kulkee hankalammin.

Lisää luettavaa