Kestämättömät taiteelliset ratkaisut ovat osa Neil Youngin viehätysvoimaa. Silti olen ollut salaa näreissäni siitä, että mies hyllytti vuonna 2001 Crazy Horsen kanssa purkittamansa Toast-albumin ja koosti sen tilalle Booker T. & The M.G.’sin persoonattomasti tahdittaman Are You Passionaten? (2002).
Toastin viimeinkin ilmestyessä närä vaihtuu ihmetykseksi. Parin vuosikymmenen ajan pimitetty levy on nimittäin tuntuvasti korvaajaansa parempi. Se on pehmeä vaikka ronski, kaunis vaikka kivulias. Ja se osoittaa Crazy Horsen kyenneen lukemaan Youngin mielialoja silloinkin kun laulut ovat kääntyneet jurosti sisäänpäin.
Levyn uusista kappaleista säväyttävät etenkin rouhea Standing In The Light Of Love ja omintakeisesti bossanovaileva Gateway Of Love. Löydettävää löytyy myös tuttujen sävellysten alkuperäisversioista, joiden herkät ytimet Crazy Horse kuorii taitavasti esille. Jopa kokeilun ja erehdyksen kautta etenevä Boom Boom Boom käy merkillisellä tavalla järkeen Are You Passionate? -vastinpariinsa (She’s A Healer) verrattuna.
Young on perustellut Toastin hyllyttämistä albumin lohduttomuudella, joka taisi aikoinaan säikäyttää esittäjänsä. Jälkikäteen tarkasteltuna levyn lahjomaton tunnelma avaa kuitenkin arvokkaan näkökulman miehen tuolloiseen sielunmaisemaan. Samalla kun Are You Passionate? hahmottuu yhä selvemmin väistöliikkeeksi, kuulostaa Toast puuttuvalta palaselta, jopa arvoituksen ratkaisulta.
