Arvio: Raskaat teemat eivät tee Oliver Simin kuuntelemisesta koettelemusta – The Xx:n basisti-laulajan soolodebyytti on traumojen purkamista

Oliver Sim
Hideous Bastard
Young

”Been living with HIV since 17/Am I hideous?” Sanomisen tarve korreloi usein suoraan sen kanssa, kuinka väkevästi musiikki puhuttelee kuulijaa. The Xx -yhtyeen basisti-laulaja Oliver Sim on pitänyt debyyttisoolonsa teemoja sisällään lähes parikymmentä vuotta, joten ei mikään ihme että ne vyöryvät yllä siteeratusta Hideous-avausraidasta lähtien päälle armottomina mutta eivät onneksi uuvuttavina.

Vahvojen bassolinjojen, tylyn suorien rytmien, tummasävyisten elektrosoundien ja monenlaisten koristeiden päälle Sim laulaa vaikuttavan lakonisena soivalla baritonillaan, joka nousee silloin tällöin kiihkoon tai korkeuksiin.

Hideous Bastard ei kuitenkaan ole niin raskas kuuntelukokemus kuin voisi kuvitella. Teksteissä soi ahdistuksen lisäksi myös traumojen purkamisen ja häpeän väistymisen tuoma helpotus. Bändikaveri Jamie Xx:n tuottamalla levyllä on paljon kekseliäitä yksityiskohtia ja melodista kiinnostavuutta, sekä painostavuuden vastapainona monta kaunista elementtiä.

Kiehtovan mutta paikoin hahmottomaksi ja etäiseksi jäävän albumin suurimmaksi ongelmaksi nousee ylivoimaisen hyvä avauskappale, jonka vaikuttavuudesta etenkin levyn loppupuolisko jää liiaksi.