Dimi Pontiacin aivolapsi, 1980-luvun alun proto-speed-thrashiin leimautunut Ranger on ollut pitkään hissukseen. Nyt yhtye on ottanut askelen omaehtoisempaan ja autenttisempaan suuntaan. Omin keinoin kahteen pekkaan toteutettu albumi korostaa bändin käppä-aspektia ja on kaukana 2020-luvun geneerisestä ja ylipuunatusta metallisoundista. Se on ihan oikein, Rangerin ote kun on kaikin puolin jotakin aivan muuta. Useammassakin kohdassa ilmaisun voimaa lisäisi muhkeampi esillepano, mutta riipivyys nyt vaan kuuluu asiaan.
Sinällään Rangerin ylivauhtinen piiskaus, sahaus ja estoton kiekuminen on entisensä. Meiningissä on kelpo annos arvaamatonta hulvattomuutta ja hallittua kaaosta. Kappaleet ovat ihan mainioita, joskin kohelluksen intensiivisyyteen painottumisen perusteella hyvä meno on bändin tekemisessä keskeisempi tavoite kuin mieleenjäävät kappaleet. Sympaattista ja riemastuttavaa kaahaus kyllä on.
Levyn erikoisuus on kaksikielinen toteutus: biisit ovat mukana suomeksi ja englanniksi. Eritoten kotimainen versio on elähdyttävä kuulostaessaan toiseen potenssiin korotetulta Circleltä tahkoamassa NWOFHM:iaan vauhtimetal-versiona. Ektro on siis Rangerille oiva koti.
