Yksioikoista väkivaltahumppaa – Ranger kaipaa uutta vaihdetta silmään

Ranger
Speed & Violence
Spinefarm

Ranger ei vain kumarra 80-luvun klassiselle thrashille vaan kanavoi sitä häpeilemättä, turhia kursailematta. Speed & Violence on yhtyeen toinen varsinainen pitkäsoitto, jota on edeltänyt läjä demoja, ep-levyjä sekä nämä yhteen koonnut kokoelma. Jaksaako väkivaltahumppa kantaa sellaisenaan vielä vai alkaako kone jo yskiä?

Kyllä ja ei. Rangerissa on toki autenttisuutta sekä ihailtavaa omaehtoisuutta ja itsepäisyyttä. Satunnaiset kuulijat kuitenkin tippuvat vauhdista ja jäljelle jäävät kaikkein fanaattisimmat vanhan liiton rässiliiviläiset. Bändi ei ole saanut toistettua pitkäsoitoilleen pienjulkaisujensa vimmaa ja räkää, vaikka Speed & Violence ottaakin soundillisesti askeleen takaisin askeettisempaan suuntaan.

Levy alkaa lupaavasti nimikkobiisillä ja Without Warningilla, mutta sen jälkeen kortit on jo näytetty. Slayerin Black Magicin suuntaan vinkkaava Satanic Panic ja instrumentaali Evil Barrier nostavat hieman tasoa, mutta siihen se jää. Ja vaikka laulaja Dimin kiekuminen onkin muuten pätevää, alkaa se pidemmän päälle lähinnä puuduttaa.

Toivottavasti seuraavalle kiekolle löytyy jo uusi vaihde silmään.