Suomesta ei ole 2020-luvulla ilmaantunut liian montaa tuoretta metallibändiä, minkä takia Shereign on enemmän kuin tervetullut ilmestys. Samasta syystä sen ensimmäinen julkilausuma Ghost Diaries on turhauttava pettymys.
Tämä tuskin on bändin tarkoitus, mutta Shereignin debyytti saa miettimään toistuvasti sitä, miten loistava bändi ruotsalainen Arch Enemy on tätä nykyä. Shereignin rokkaavasti melodinen äärimetalli on samasta puusta veistetty, mutta sen voimattomat kappaleet, riffit ja melodiat vain korostavat Arch Enemyn vastaavien terävyyttä.
Selkein Shereign-ässä on laulaja Sara Strömmer, jonka ääni soi kirkkaimmillaankin rajusti ja juuri oikeilla hetkillä vakuuttavan brutaalisti. Laulusovitukset ovat rohkeita ja vaikka ne olisivat kaivanneet rinnalleen vieläkin tarttuvampia laulumelodioita, Ghost Diaries paljastaa lähes kaikki kiinnostavimmat twistinsä juuri vokaaleissa.
Ghost Diaries sortuu sekä yli- että aliyrittämiseen. Ihan kuin levyä tehdessä ei olisi täysin luotettu syntyneen metallin alkukantaisimpaan voimaan, vaan se olisi tuotettu liian pitkälle kuulostamaan joltain, miltä sen ”pitäisi” kuulostaa täyttääkseen jonkinlaisen modernin metallin sääntökirjan kaikki opit. Ensi kerralla enemmän tunteella kuin järjellä.