Arvio: Suho Superstar ratsastaa jälleen! Jericho Fuzz jauhaa riffirockiaan ilman epävarmuustekijöitä

Jericho Fuzz
In The Blind Spot Of God
Alakulttuuritalo

Levy vie kuulijan 2000-luvun alun Kallion katurock-skeneen. Väkisin mieleen tulee kuitenkin niin ikään Suho Superstarin kipparoiman ysärikulttibändi Jimsonweedin kevytversio, sen verran samoissa maailmoissa pyöritään.

Kappaleet polveilevat mukavasti tiettyjen raamien sisällä ja eheys pysyy jokseenkin läpi levyn. Levyn vahvin kappale on sen nimikkobiisi, joka toimittaa myös levyn avaavan raidan virkaa. Kaikkien korttien paljastuessa jo ensimmäisen kappaleen aikana ei levy edetessään tarjoa enää uusia yllätyksiä, mutta eipä niitä tosin tule kaivanneeksikaan riffirockin jauhaessa eteenpäin ilman epävarmuustekijöitä. Levyn yleissoundi jää tosin hieman tylsäksi.

Vuosituhanteen vaihteen nostalgioihin kyseessä on aivan kelpo stoner-vaikutteinen rocklevy. Jericho Fuzzin visio tulee hyvin esiin ja sanoma välittyy.