Cosmobile-powertrion, soukous-kitarabändi Kaveri Specialin, 60-lukulaista iskelmällisyyttä kanavoineen Kuparilinnan ja nimeään kantaneen hippihenkisen soololevyn jälkeen suomalaisen indieskenen suuri tuntematon, kameleonttimainen kitaristi ja biisintekijä Tuomas Palonen on palannut jälleen uudella tyylillä. Uusi bändi tottelee nimeä Sepä Juuri ja lähestymistapa 80-lukulainen post-punk ja indiepop-minimalismi.
Jo reippaalla avausraidalla Teen sen slow päävokalisti Kiira Lászlón uhmakas punkvokalisointi tuo mieleen muinaisen garagepop-solisti Helena ”Papu” Haron ja heti seuraavalla kappaleella Terrieri kosketinsoittaja Aino Parada täydentää Sepä Juuren Papu & Pojat -vaikutelmaa. Parada pääsee loistamaan varsinkin instrumentaalilla Intermezzo.
Lászlón ilmeikkäästä laulusta, Palosen kulmikkaasta kitarankäsittelystä ja simppelistä tuotannosta voi vetää yhtymäkohtia Kauko Röyhkän varhaiseen meininkiin. Lyriikoiden spontaanit absurdismit tuovat mieleen Sliippareiden huippukauden 1978-1981 klassikot: kuuntele vaikka Automatka ja Voi mahoton. Palosen laulama Pelaa ja pelasta kuulostaa Ville Piriseltä. Kaiken kaikkiaan Sepä juuri on puolikypsä ja epätäydellinen, mutta lupaava debyytti.