Kassi Valazzan huulilta irtoavat ensimmäiset sanat saavat aikaan lievän pakokauhun. ”I’ve been out on the road drinking coffee”. Apua, onko käsissä jälleen yksi uustraditionalistinen kantrifolkkari, jonka musiikki on taitavassa kliseisyydessään ja puhdasoppisuudessaan lannistavaa kopion kopion kopiota 1960–70-luvun luomulaulunteon klassikoista?
Arizonassa kasvaneen Kassin laulut ja solistin ympärille ryhmittyneen huippukombon soitto ei onneksi typisty halvan jäljitelmän asteelle. Omaperäisyydestä ei sentään voida puhua Valazzankaan tapauksessa, mutta jonkinmoisesta tyylillisestä elastisuudesta, artistisesta läsnäolosta ja kosketuksen herkkyydestä kyllä. Laulajana Kassi on kova luu, soundiltaan ikäistään vanhemman kuuloinen.
Historialliset lainat soivat musiikissa kaikkialla, mutta niitä ei ole nyysitty yhdestä lähteestä. Länsirannikon hippikantrivibojen sekaan ui kaikuja brittiläisestä folk rockista. Luulen, että Sandy Denny -vainaa nyökkäisi hyväksyvästi, jos kuulisi Kassin hienolla santapaperilla taipuisaksi viimeisteltyä ja ovelan lakonista laulua.
Levyn kliimaksiksi kohoava Watching Planes Go By nostaa sielukkaasti ujeltavine happokitaroineen tasaisen raukean albumin intensiteetin uudelle tasolle. Psykedeliahumahduksen tuoma lisähappi saa toivomaan lisää samaa lääkettä.