Pakko myöntää, että Father John Misty onnistuu nostamaan palan kurkkuun heti kuudennen albuminsa alkutahdeilla. Hän ei ole laulanut sanaakaan, mutta nimikkokappaleen pakahduttavan melodramaattinen jousi-intro sanoo paljon.
Lauluntekijänä Josh Tillman on tuomittu olemaan “Dylanin lapsi”, jonka tekstejä ruoditaan. Sarkastinen ja persoonallinen lyyrikko uskonnollisine viittauksineen ja huoliteltuine kielineen ja kappas: analyysikinkerit on käynnissä. Itselleni iskee Mahashmashana-albumin kauneuden kaipuuta tihkuvien melodioiden ja sovitusten liikuttamana halu miettiä kaikkea sitä, mikä Amerikan indien palvotussa partasuussa ei ole älyllisesti virittynyttä.
Tillmanin sävellyksissä on häpeilemätöntä romantiikkaa ja hehkua, joka ei ole lainkaan tälle ajalle tyypillistä. Albumin upea päätösraita Summer’s Gone voisi sävellyksenä olla ikivihreä musikaaliballadi, jonka sanoitus nyt vaan sattuu olemaan jotakin muuta kuin rakkausliplattelua. Kaunosieluisuuden ja sanoituksellisen viiltävyyden yhdistelmässä on kantavaa voimaa, jopa lievää Randy Newmanin perintöä. Viagra Boysin kanssa kimppakirjoitettu singleraita She Cleans Up antaa rennossa räyhäävyydessään virkistävää vaihtelua levyn korskealle yleissoinnille. Vastaavana tuottajana häärinyt vakiopartneri Jonathan Wilson lienee osasyyllinen siihen, että nyt surumielisesti kuvissa tapittavan artistin musiikki soi mahtipontisemmin kuin ehkä koskaan.