Tämän meetvurstin päiväys on mennyt. Aikoinaan Horse Attack Sqwadin julistautumisella suomi grimen edelläkävijöiksi saattoi olla jotain katettakin, ja joka tapauksessa Hevosia ei ongelmia ja eräät muut varhaisemmat teokset olivat kovia bängereitä. Mutta neljännellä albumillaan Villilän hevosenpäiset hahmot tekevät Teflon Brothersista muistuttavaa laiskaa iskelmädiskoräppiä, mitä nyt biiseissä pitää tietysti mainita kavioeläimiä ja nakkipiiraita. Horse Attack Sqwad ei tunnu enää uskovan itsekään oman läppänsä hauskuuteen.
Mummoni muni mun tammani -levyssä hauskinta on nimi, eikä sekään ole kovin hauska. Nämä 42 minuuttia tuntuvat todella pitkiltä. Käppäiset lähiökerhobiitit ja ”melodiset” lauluosuudet kohtaavat automaattikirjoituksella tehdyiltä kuulostavat räpit. Hyvää toiminnassa on vain se, että sanataiteilijoiden flow sentään pelaa edelleen ihan nautittavasti. Siitäkin nauttiminen mahdollistuu vain, jos pystyy jättämään sisällön (eli sen puutteen) huomiotta.
Tuskinpa tästä kiinnostuu edes HK:n sisäänostaja.