Arvio: Tuotteliaaksi heittäytyneen Pijallin uutuus ammentaa luonnosta ja henkisyydestä, mutta hivenen vaisusti

Arvio julkaistu Soundissa 5/2018.
Kirjoittanut: Linda Söderholm.

Arvio

Pijall
Jaguar
Monsp

Kameleontin lailla tällä kertaa jaguaariksi muuntautuva Janne Hyttinen, a.k.a. Pijall/Yahya Kayak/HZÄ/ Michael Black Electro on ryhtynyt sangen tuotteliaaksi vuosien hiljaiselon ja musiikintekemisen lopettamispäätöksen jälkeen. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun sarjalla erilaisia aliaksia esiintynyt mies palaa ensimmäisen nimimerkkinsä taakse, jolla hän julkaisi debyyttinsä vuonna 1999.

Nyt meillä on siis käsillä viimeisen puolen vuoden sisään kolme Pijallin täyspitkää. Lisäksi Jaguarin yhteydessä julkaistaan Pijallbeats-nimen alla tuplainstru 48 Hours Of Ensoniq Sunset. Mies ei ole siis lainkaan levännyt laakereillaan, vaan on kunnostautunut myös biittinikkarina tuotantopuolella.

Sujuvasti suomeksi sekä kolmannella kotimaisella räppäävä Janne voidaan edelleen positioida Suomi-räpin ug:hen, eikä hän lähdekään hötkyilemään muotivirtauksien kelkkaan. Biisien inspiraatio löytyy primaarisesti luonnosta, hiljaisuudesta ja henkisyydestä, joskin genrekonventioiden mukaisesti niin ikään populaarikulttuuri on läsnä, kuten helmessä Grandmaster Flashin & The Furious Fiven The Messagen suomalaisversioinnissa. Kokonaisuutena Jaguar jää kumminkin aavistuksen vaisuksi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa