Black metalia, dark folkia, avantgardea, triphopia, ambientia, jazzia, industrialia, neoklassista ja syntikkapoppia. Kameleonttimainen Ulver on tunnettu siitä, että se ottaa ennakkoluulottomasti haltuunsa genren kuin genren, tekee siitä omansa ja onnistuu julkaisemaan genrestä riippumatta uskomattomia albumeita.
The Assassination of Julius Caesarilla (2017) Ulver otti suunnaksi syntikkapopin ja teki erinomaisen albumin. Kolme vuotta myöhemmin julkaistulla Flowers of Evilillä bändi jatkoi samoilla linjoilla hieman aiempaa tylsemmin. Liminal Animalsilla se tekee yhä samaa ja laskusuhdanne jatkuu.
Liminal Animals soi edelleen melankolisen elektronisesti Depeche Moden ja Ultravoxin jalanjäljissä, ja Garm on yhä niin hunajainen laulaja, että kuuntelisin hänen tulkitsemanaan ihan mitä tahansa musiikkia. Koko albumia vaivaa kuitenkin autopilotin käyttö, innottomuus ja terävimmän särmän puute. Ulver ei myöskään tarjoa oikein mitään uutta.
Tavallaan Liminal Animals on kelvollinen kolmen tähden levy, mutta Ulver on aina ollut niin arvaamaton ja rohkea orkesteri, että tällainen ennalta-arvattavuus saa albumin tuntumaan kahden tähden tekeleeltä.
