Ulver operoi eri skaalalla, eri todellisuudessa, kuin muut bändit. Kaupallisuudesta tai helposti sulateltavasta äänitaiteesta heidän kohdallaan ei ole koskaan ollut kyse, mutta yhä vain mennään syvemmälle arvaamattomuuden sydämeen, kun yli kaksikymppisen bändin uusin pitkäsoitto sisältää lähinnä ennenkuulematonta, instrumentaalista live-improa.
Tukevasti krautrockiin nojaavissa, hartaan hypnoottisissa elektromaailmoissa mennään. Näillä keikoilla olisin halunnut olla mukana: paikan päällä intensiteetti on varmasti ollut vahva.
Musiikkia ajaa aavemainen energia lähes läpi joka kahdentoista biisin. Ainoastaan, kun keskivälin biisitrio Desert/Dawn, D-Day Drone ja Gold Beach laahaavat tapahtumaköyhää noiseaan, alan kuvitella, miten jalkani alkaisivat hiukan puutua keikkapaikan kostealla lattialla.
Tummasointinen laulaja Garm pääsee ääneen vain kahdella biisillä aivan levyn lopussa. Ihmisääni on ilmestyessään tervetullut, mutta toisaalta, ei sitä ole missään kohtaa aiemmin muistanut kaivata.
ATGCLVLSSCAP on luova, yllättävä ja hieno. Muuta ei toisaalta Ulverilta pitäisi odottaakaan: loisteliaat outoilut ovat sen modus operandi. Kärsivällisyyttä levy kuitenkin vaatii, eikä tätä ehkä voi suositella muille kuin Ulver-faneille.
