Ulveria kuvailtaessa näkee usein sanoja kuten kokeellinen, haastava, outo. Eikä suotta, onhan yhtye tehnyt pitkän ja polveilevan matkan 1990-luvun alun black metalista nykyiseen elektroniseen tyyliinsä ja tarttuvan popin seassa on saattanut yhtäkkiä olla ambientia tai avantgarden puolelle kallistuvia kierrepalloja.
Yllätyksettömyydestä Ulveria ei ole siis voinut syyttää – ainakaan tähän saakka. Flowers Of Evil jatkaa nimittäin samaa elektropop-linjaa kuin edeltäjänsäkin, tosin sillä erotuksella, että ne viimeisetkin kokeilulliset rippeet, jotka The Assassination Of Julius Caesarilla (2017) vielä pitivät pintansa, on riisuttu pois ja lähdetty sukeltamaan synthwaven ja tanssittavan elektronisen musiikin syvempään päätyyn.
Levy on ilmeeltään tumma ja minimalistinen ja sopisi vaikka Stranger Things -sarjan soundtrackiksi. Simppelien biittien tahtiin voi joko keinahdella hillitysti tai tanssahdella villimmin samalla kun syntikat maalaavat tunnelmaa ja pyörittelevät melodioita Kristoffer Ryggin laulaessa pehmeällä äänellään.
Kokonaisuus on toisaalta hyvin tuotettu ja yhtenäinen, toisaalta käy pitemmän päälle yksinkertaisesti unettavan tylsäksi. Yhden biisin kuultuaan on kuullut ne kaikki.
