Arvio: Ocelot aloitti sietämättömänä projektina, mutta nyt siitä on kehittynyt vaikuttavan omalaatuinen popyhtye

Ocelot
Auringon puutarha
Soliti

Törmäsin lauluntekijä ja kosketinsoittaja Emilia Pennaseen ensimmäistä kertaa 10-luvun alussa elektro-duo Dinosauruxian jäsenenä. Vuosikymmenen puolivälissä Pennanen aloitti Ocelot-projektin, joka julkaisi ensimmäisen ep:nsä kolmihenkisenä yhtyeenä vuonna 2019. Omalaatuisen laulusolistin ja pianon yhdistelmä kuulosti aivan sietämättömältä.

Kun Ocelotin jäseniksi Pennasen ohella vakiintuivat basisti Rasmus Pietilä ja rumpali Victor von Hellens, trio kipusi Unelmoi-ep:llä (2021) uudelle tasolle. Auringon puutarha jatkaa nousujohdetta. Unikuvien ja vanhojen Hollywood-filmien fiktiivisestä Kaliforniasta ammentavan teema-albumin utuinen lofi-pop rakentaa kuulijan korviin kuvitteellisen 60- ja 70-lukujen soundin, jolla ei juuri ole tekemistä todellisuuden kanssa, eikä se kuulosta retrolta.

Pennasen sammaltavan, androgyynin ääntämyksen ja rytmiryhmän vienon taustahyräilyn kaltaista yhdistelmää ei ole aiemmin totuttu kuulemaan (ainakaan monelta) suomenkieliseltä levyltä. Vokalisointi on niin viehkoa, ettei sen tenhoa haitanne kielimuurikaan. Englanniksi esitetty Fire Season on heti paljon tavanomaisempi esitys kuin Uralin muinaisten haltioiden kielellä lauletut biisit Daisy tai Santa Ana.