Viidennellä albumillaan Black Magic Six vankentaa kaksikon ylistettyjä ominaisuuksia, kuten hillitöntä rock-rynnäköintiä ja riittoisan suurta soundiaan. Silti se tuntuu kirjaimellisesti piruuttaan korostavan myös usein mainittuja helmasyntejään, kuten karheaa engelskan ääntämystä ja vauhtikalloista rouhimistaan, joka tekee karkeaa sorasekoitetta bluesin, rockabillyn, synkkämetallin ja Hurriganesin aineksista. Ja juuri tämä on poikkeuksellisen hienoa, koska demoninen hurmos, rankka kitarointi ja rytmiikka ovat totaalisen aseistariisuvat niin lavalla kuin levylläkin.
Black Magic Sixin dystooppiset visiot ovat vahvoja, tuikean värikkäitä ja armottomat antikristillisiä, joskin epäpyhästä paukkeesta irtoaa myös ihmisuhdedramatiikkaa (Aileen), keikkapainajaista (Full House Blues) sekä tunnustuksellinen loppulannistus I Am Drunk. Hirmunäyillä herkuttelevat biisit hallitsevat kuitenkin sakeasti mielikuvia Mustan pukin ja Pahan silmän pulverin riivauksesta, Babylonin hurmeesta, Istanbulin ihmissudesta ja tietysti otsikkokipaleen mustan pilven lankeamisesta hillitymmin rytmitetyn hylätyn maan hyytävyyksiin. Kiivaimmillaan laulaja J-Tan vaihtaa yllättäen vielä purevampiin suomenkielisiin säkeisiin.
