Sielunvihollinen on valjastettu rockin käyttöön jo aikojen alusta. Oli se sitten lihallista syntisyyttä, asiayhteyteen sopivaa kuvastoa, hurttia huumoria tai elämänkatsomusta, Saatana on hyvä täky houkuttaa kansaa kohisemaan. Vihtapöksy kuuluu myös Black Magic Sixin kavereihin. Ottaa duon lennokkaan julistuksen vastaan ironinen virne suupielessä tai ei, mustaa magiaa yhtyeen kakkosalbumilla totisesti on.
Siinä missä kaksikon debyytti Evil Acupunction (2008) oli palleaan nasauttava oppitunti siitä, kuinka vähällä instrumentaatiolla saa ilmaisuun syvyyttä, tekee Doomsday Bound moisen ihastelun tarpeettomaksi. Se nimittäin messuaa tunnelmia vielä pari kerrosta alempaa. Tuomiopäivän pasuunat puhaltavat tällä kertaa jo kirjaimellisesti. Erityisesti avaus- ja lopetusnumerot Shade Out Of Light ja Doomsday Bound ovat pahaa, pahaa gospelia. Mitään turhaa herrojen ilmaisussa
ei edelläänkään ole: voodooluita hakataan pelkistetysti yhteen rytmin ollessa sekä a että o. Sketsihuumorin puolelle ei lipsuta. Ei, vaikka Satan’s 69 onkin silkkaa Sleepy Sleepersia.
Ja jos tämä kuulosta asialliselta, livenä näitä virsiä vasta hartaudella veisataankin! Maaninen Lew Siffer ja lupsakka J-Tan ovat täydellinen parivaljakko kertomaan sinulle lisää. Heidät saattaisin pyytää sisään kahville, jos sattuisivat oven taakse uskonasioissa.
