Tällä Burton C. Bellin (Fear Factory) ja John Bechdelin (Ministry, Killing Joke) projektilla ei ole juurikaan tekemistä metallin kanssa, vaan kyseessä on se herrojen kauan kohuttu pop-projekti. Tietystikään Ascension Of The Watchersin musiikilla ei ole oikeasti mitään tekemistä popmusiikinkaan kanssa, sillä kylmyys ja mahtipontisuus kertovat säveltäjänsä mielenmaisemasta enemmän kuin tuhat sanaa.
Numinosum on tietyssä mielessä perinteinen elektronissävytteinen albumi, vaikka suoraa vertailukohtaa ei voidakaan osoittaa. Aavemaisesti leijuvat kuiskaukset, epämääräiset puhesamplet, kevyet elektroniset elementit ja satunnainen industrial-kalske ovat osittain tuttuja Fear Factoryn repertuaarista, mutta tämä projekti on mahdollistanut kappaleiden rakentamisen täysin näiden elementtien varaan. Bell ei pelkää käyttää äänensä rajumpaa puolta myöskään tässä projektissa, vaikka laulun tarkoitus on pikemminkin kelluttaa kuulijaa atmosfääristä toiseen.
Numinosum ei ole mikään tarttuvuuden tyyssija, mutta toisaalta ambient-levyksi siinä tapahtuu vähän turhankin paljon. Levy on siis klassisessa mielessä mielenkiintoista sekoilua, hieman liian kunnianhimoista ja puhtaasti mielialamusiikkia.