ATOMIC SWING: The Broken Habanas

ATOMIC SWING
The Broken Habanas
National

Aivan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että täydellisen poplevyn julkaisemi-nen voisi muodostua riip—pa-kiveksi. Niin kuitenkin kävi ruotsa-laiselle Atomic Swingille, joka A Car Crash In A Blue -debyytillään (1993) latasi kehiin niin korkeat panokset, ettei niiden ylittäminen uran edetessä ollut mahdollista. Kelvollisen kakkoslevyn ja mollivoittoisen kolmosen jälkeen bändi hiipi takavasemmalle ja hajosi kaikessa rauhassa. Onnistuneen Sweet Chariots -syrjähypyn jälkeen pääjehu Niclas Friskin pää kuitenkin kääntyi ja Atomic Swingin tuore ruumis kaivettiin kuopastaan.

Ensimmäiset tyypit The Broken Habanasiin antavat olettaa, että kaikki tutut pelimerkit ovat pysyneet pöydällä. Niclas Friskin pettämätön sävelvainu on tallella, bändin soitosta huokuu kadehdittava elastisuus ja jopa levyn soundi tuntuu liki purkissa säilötyltä. Ajan kulumisen huomaakin parhaiten debyyttiä mukailevasta levynkannesta, joka osoittaa, etteivät nämäkään miekkoset ole kurtuilta säästyneet.

Kun The Broken Habanasiin pureutuu tarkemmin, nousee levyn selvin puute esiin. Muutaman helmen (Pilgrim, Dream On ja So Mystifying) ympärille Frisk ei ole sittenkään saanut kirjoitettua tarpeeksi ihon kananlihalle nostattavaa materiaalia. Se on kyky, joka miehellä tuntui nuorempana olevan liki yliluonnollisella tasolla. Silti tämä on jotain paljon parempaa kuin mihin olin varautunut.