AUGUSTANA: All The Stars And Boulevards

Arvio julkaistu Soundissa 04/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Levy-yhtiö mainostaa nuorta Augustana-yhtyettä "Amerikan Coldplayna". Sellaistahan kaikki tarvitsevat aivan yhtä paljon kuin Amerikan Bluria tai Britannian Nirvanaa. Levyn aloittavan Mayfield-kappaleen hakkaava rytmi ja taivaita tavoitteleva tunnelma tuskin tekevät Chris Martinia ylpeäksi, vaikka jäljittely onkin yksi imartelun muodoista. Jo sitä seuraavalla Bullets-biisillä Augustana luistelee lähemmäs amerikkalaisen keskitien rockin elkeitä. Siellä nelikko tuntuukin tyytyväiseltä.

Arvio

AUGUSTANA
All The Stars And Boulevards
Epic

Levy-yhtiö mainostaa nuorta Augustana-yhtyettä ”Amerikan Coldplayna”. Sellaistahan kaikki tarvitsevat aivan yhtä paljon kuin Amerikan Bluria tai Britannian Nirvanaa.

Levyn aloittavan Mayfield-kappaleen hakkaava rytmi ja taivaita tavoitteleva tunnelma tuskin tekevät Chris Martinia ylpeäksi, vaikka jäljittely onkin yksi imartelun muodoista. Jo sitä seuraavalla Bullets-biisillä Augustana luistelee lähemmäs amerikkalaisen keskitien rockin elkeitä. Siellä nelikko tuntuukin tyytyväiseltä.

Augustanaa ei erota muista uraansa aloittelevista rockyhtyeistä kuin levy-yhtiön suuri usko ja tähtituottajan saaminen jo ensimmäiselle albumille. Muun muassa Pearl Jamin ja Bruce Springsteenin kanssa studiossa laatuaikaa viettäneen Brendan O’Brienin panosta levyllä voi vain arvailla, sillä niin perusasetuksilla All The Stars And Boulevards -albumilla ajellaan. Nimituottaja on muuten väärässä luullessaan suuremman äänimassan luovan illuusion intohimosta.

Jos Augustanalle olisi pakko keksiä brittiläinen vertailukohta, olisi minun valintani Travis. Nuorten amerikkalaisten rockissa on paljon samanlaista kivaa keskinkertaisuutta kuin Fran Healyn luotsaamassa skottiryhmässä.

Lisää luettavaa