AVAIN: Punainen tiili

Punainen tiili on vuoden odotetuin kotimainen hip hop -lp. Se on hämmästyttävän hyvä – eheä, voimakas kokonaisuus. Ja se on tasapainoinen, ennen kaikkea väkevä, mikä on luonnollisesti hienoa; Avaimen ensiesiintymiset eivät antaneet odottaa mitään keskitiestä poikkeavaa.
Punainen tiili omaa täysipainoisen albumikokonaisuuden ihannemitat: se on musiikillisesti yhtä aikaa tasainen – kiitos Fried Music -tuottaja Jukka Immosen – ja pituudestaan huolimatta tyylikkäästi vaihteleva, lipuen saumatta aiheesta toiseen. Avain valloittaa rumpuraidoiltaan hieman kesyn, melankolisen tuotannon ongelmitta.
Roihikan katujen vandaali vieraineen (muun muassa REdrama, Jurassikki ja Pelle Miljoona) tarjoaa toimivan nipun maanläheisiä konsepteja ja osaa toteuttaa ne omien ajatustensa puitteissa persoonallisesti loppuun asti. Avain on erityisen lupaava, kauno- ja suorapuheisuuden välillä menestyksekkäästi tasapainoileva kirjoittaja, jonka erottamaton slangista – anglismien ja lainasanojen liiasta painottamisesta – braggasta ja runollisuudesta rakentuvan tyylin viimeistelee intohimoinen, nälkäinen läsnäolon tuntu. MC:nä Avaimen heikkous on rakenteiden yksinkertaisuudessa, mikä kompensoivista sanoituksista huolimatta pahimmillaan latistaa säkeistöt perinteisen ontuvan monologin tasolle. Toinen Punaisen tiilen lähestymistä vaikeuttavista seikoista on Avaimen näkemyksestä puuttuva kyky uppoutua paneutumista vaativiin aiheisiin pintaa syvemmälle; aika ajoin solisti tyytyy käsittelemään monimutkaisia kysymyksiä naurettavan yksipuolisesti ja on vajota katurunoilijoille ominaisen baarifilosofoinnin ja -politikoinnin puolelle.
Punaiseen tiileen on kypsymistä vaativista puolista huolimatta kaiverrettu monta ajatuksia herättävää tarinaa. Se antaa hyvän syyn uskoa 23-vuotiaalla tulokkaalla olevan rahkeita kantavampien ideoiden ja näkökulmien esittämiseen.