AYOE ANGELICA: I’m Amazed

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Jos popin ja jazzin muodostamasta sanaparista ei tulisi heti mieleen Oulunkylä ja Klaus Järvinen, voisi sitä käyttää luonnehtimaan 20-vuotiaan etiopialais-tanskalaisen Ayoe Angelican esikoisalbumia. Neiti käyttää sumeilematta hyväkseen Amy Winehousen ja Duffyn kaltaisten megamenestyjien crossover-työtä.

Arvio

AYOE ANGELICA
I'm Amazed
Playground

Jos popin ja jazzin muodostamasta sanaparista ei tulisi heti mieleen Oulunkylä ja Klaus Järvinen, voisi sitä käyttää luonnehtimaan 20-vuotiaan etiopialais-tanskalaisen Ayoe Angelican esikoisalbumia. Neiti käyttää sumeilematta hyväkseen Amy Winehousen ja Duffyn kaltaisten megamenestyjien crossover-työtä. I’m Amazed suuntaa suorinta tietä popmarkkinoille, joilla ostovoimaiset nuoret aikuiset haluavat taustamusiikkinsa olevan tarpeeksi tyylikästä mutta myös helposti kuunneltavaa.

Syvällä ytimessä olevista jazz- ja soul-elementeistä ollaan ponnistettu sulavasti moderneihin soundeihin. Levy on tasalaatuista ja miellyttävää kuunneltavaa, mutta ei sitä koskettavaksi voi kehua. Jo levyn alkaminen vinyylin rahinalla kuulostaa nurinkuriselta, kun Dr. Jekyll ei ole mitään vuosikertajazzia. Artistilla on toki nätti ääni eikä muutenkaan levyä voi falskiksi tuomita. Silti sydänsuruista ei tihku tuska, ei tarpeeksi edes eletty elämä.

I’m Amazedin parissa voi helposti uppoutua Ayoe Angelican tunteisiin. Missään vaiheessa kuulija ei kuitenkan havahdu sydänalassa pakahtuvaan oloon, että juuri laulettu on kuin suoraan omasta elämästä. Noista hetkistä on suuret ja kohtalokkaat levyt tehty.

Lisää luettavaa