THE B-52S: Funplex

Arvio julkaistu Soundissa 05/2008.
Kirjoittanut: JARMO VÄHÄHAKA.

Pitkän uran tehnyt The B-52s (yhtye pudotti uuden levyn myötä nimestään heittomerkin) muistetaan lähinnä anarkistisen upeasta debyyttisinglestään Rock Lobster sekä partyhitistä Love Shack, jonka tarttuvaa hyväntuulisuutta ei vuosien heavyrotaatio MTV:llä ja radioiden soittolistoilla ole onnistunut tylsistyttämään.

Arvio

THE B-52S
Funplex
Astralwerks

Pitkän uran tehnyt The B-52s (yhtye pudotti uuden levyn myötä nimestään heittomerkin) muistetaan lähinnä anarkistisen upeasta debyyttisinglestään Rock Lobster sekä partyhitistä Love Shack, jonka tarttuvaa hyväntuulisuutta ei vuosien heavyrotaatio MTV:llä ja radioiden soittolistoilla ole onnistunut tylsistyttämään. Ryhmän edellisestä albumista Good Stuff on vierähtänyt aikaa jo yli viisitoista vuotta. Tämän levyn räväkässä kannessa ajan kulumisen näkee lähinnä miesten pakenevista hiusrajoista ja naisten kovin matalista kampauksista, pommittajaperuukit on jätetty pölyttymään kaapin perukoille. Itse musiikki potkii yhä varsin energisesti.

Funplex käynnistyy niin kuplivasti ja tarttuvasti, ettei samaa meininkiä jaksa millään loppuun asti. Jossain vaiheessa iskee ähky. Onneksi ilmavuutta kokonaisuuteen tuo esimerkiksi 80-luvun elektropoppia henkivä Juliet Of The Spirits.

Suurin osa albumin materiaalista on valmiiksi tutun kuuloista bilemusiikkia, josta iso osa kuulostaa hämmästyttävän tuoreelta ja aidosti hyväntuuliselta, vaikka selkeitä hutejakin mukaan mahtuu. Parasta ovat yhä Kate Piersonin ja Cindy Wilsonin vangitsevat ja ihon kananlihalle saavat seksikkäät lauluharmoniat. Fred Schneiderin puhelauluhöpötys (”There’s a rest stop/let’s hit th g-spot!”) onnistuu edelleen saamaan hymyn huulille.

Funplex on niitä levyjä, joista nauttii parhaiten yksi kappale kerrallaan.

Lisää luettavaa