BASEMENT JAXX: Kish Kash

Lontoolainen dj/tuottajakaksikko Simon Ratcliffe ja Felix Buxton tekevät levyjä hosumatta. Kish Kash on herrojen kolmas pitkä, Remedy ilmestyi 1999 ja Rooty 2001. Hyvä niin. Määrä ei koskaan korvaa laatua ja jälkimmäinen suorastaan roiskuu tästä paketista. Basement Jaxxin haluna näyttää todella olevan tehdä jännittävää ja valmiit kehikot väistävää menoa.

Mutta eikö Jaxx tee ihan tanssimusaa? Siinäpä se: kyllä ja ei. Muun muassa siihen perustuu Kish Kashin lumo. Vaikka sitä voi tanssia kunnes taju lähtee, siinä on runsaasti myös kuunneltavaa. Levy on rytmikäs trippi, jossa tapahtuu joka mutkan jälkeen jotain odottamatonta. Poikkeuksellista on sekin, että meno sykkii ja hengittää riemastuttavan lämpimästi, vaikka tavaraa on äänikuvassa välillä todella paljon. Pakkaus tuntuu hetkittäin olevan ratkeamaisillaan. Ehkä siksi Kish Kashin villissä säpinässä on sitä harvinaiseksi käynyttä "vaaran tunnetta".

Vieraat on valittu taiten. Punkahtava nimiraita muistuttaa pitkästä aikaa miten persoonallinen vokalisti Bansheesin Siouxsie on. Neandertaalisella synttybassoriffillä vyöryvä, mutta avaran dub-suvannon sisältävä numero piirtyy aivoon niin sukkelasti, että sen hittiys näyttää väistämättömältä. Meshell Ndegeocello heittäytyy Right Here's The Spotin päivitettyyn p-funkiin kuin kala veteen, mutta istuu bassoineen yhtä luontevasti Feels Like Homen nesteavaruuteen. Lisa Kekaula (LA:n Bellrays-yhtyeestä) paljastuu avausraita Good Luckilla, jonka joka suuntaan lehahtelevaa tyyliä on mahdoton naulata paikalleen, juuri sellaiseksi soul mamaksi, joiden katoamista murehtii aina nykyisestä kevyt-R&B:stä kärsiessään.

Downhome-elementti hehkuu väkevästi myös alkuperäisiä blues/gospel/ soul-levyjä hypnoottisesti luuppaavalla, kiihkeän huuliharpun, hassujen synttypiippausten ja hikisen todistamisen leimaamalla Supersonicilla. If I Ever Recoverissa viulut maalailevat syvällisesti (kyllä!) paksusti cyberneettisessä tilassa, vaikka lopulta on kyse täysiverisestä pop-melodiasta. Akustiset kitarat, käsi-perkussiot ja mariachi-torvien väläykset antavat Tonightille latinosävyn, vaikka sielukasääninen Phoebe laulaa sen reggaena ja Bollywood-jouset pullahtavat välillä pintaan.

Ja niin edelleen. Kish Kash on yksinkertaisesti helvetillisen innostavaa ja kroonisen luovaa musiikkia, josta soisi eräidenkin lista-formulaan fiksaantuneiden tanssi- ja popmusiikin tekijöiden ottavan oppia.