BELLE AND SEBASTIAN: Fold Your Hands Child, You Walk Like A Peasant

BELLE AND SEBASTIAN
Fold Your Hands Child, You Walk Like A Peasant
Jeepster

Iso-Britannian kulttiyhtye numero ykkösen neljäs albumi kuulostaa odotetusti aika lailla samanlaiselta kuin aiemmatkin Belle & Sebastianin -albumit. Yhtyettä olisikin helppo kritisoida paikallaan polkemisesta, mutta toisaalta onko joku joskus moittinut The Smithsiä tai Nick Drakea itsensä toistamisesta?
Belle & Sebastian on julkaissut urallaan täydellisiä ep-levyjä ja lähes täydellisiä albumeja. Jo edellisellä kokopitkällä, vuonna 1998 ilmestyneellä The Boy With The Arab Strapilla, yhtyeen ongelmaksi muodostui liiallinen demokraattisuus ja sama vaivaa myös hankalasti nimettyä uutuusalbumia. Kaikki halukkaat jäsenet ovat saaneet jälleen tuoda laulujaan treenikämpälle ja laatukontrolli on ollut löyhää. Läpi sormien on katsottu varsinkin Stuart Murdochin tyttöystävää Isobelia, jonka Family Tree on täysin sietämätöntä indiepop-söpöilyä. Myös Beyond The Sunrise epäonnistuu täysin yrittäessään risteyttää Nancy & Lee -tyyliseen duettoon Velvet Underground -soundia. Poikkeuksen sääntöön tekee Stevie Jacksonin kirjoittama The Wrong Girl, joka on ensimmäinen Belle & Sebastian -ässä, joka ei ole lähtöisin Stuart Murdochin kynästä. The Wrong Girl yhdistää kantrimeininkiä ja motown-soundia saumattomasti yhteen pakettiin. Plussaksi on luettava myös Stevien tulkinta, joka on vähintäänkin sympaattinen.
Vastapainoksi Belle & Sebastianin uran pohjanoteerauksille uudelta levyltä löytyy jälleen annos päivän parasta poppia. Avaukappale I Fought In A War pysäyttää samaan tapaan kuin Dog On Wheels, There's Too Much Love on puolestaan takuuvarma northern soul -biitin päälle rakentuva Belle & Sebastian -standardi ja Don't Leave The Light On Baby lisää yhtyeen soundiin maukkaasti hammondia. Myös The Model ja Women's Realm vahvistavat edelleen Stuart Murdochin asemaa sukupolvensa parhaana laulunkirjoittajana.
Jos Fold Your Hands Child, You Walk Like A Peasant olisi Belle & Sebastianin ensimmäinen albumi, kehuisin sitä varmasti vuoden parhaaksi pop-levyksi. Yhtyeen omaan back-kataloogiin verrattuna se on kuitenkin hienoinen pettymys.