BIG COUNTRY: Driving To Damascus

Arvio julkaistu Soundissa 05/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Big Countryn supersuosiosta ja Provinssirockin räjäyttämisestä megaluokan rockjuhlien joukkoon tuntuu kuluneen ikuisuus. Driving To Damascus -albumilla asialla on kuitenkin bändin originaali kokoonpano, mutta musiikissaan on enää vain huonosti kuuluvia jäänteitä menneistä onnen ja suuruuden päivistä.

Arvio

BIG COUNTRY
Driving To Damascus
SPV

Big Countryn supersuosiosta ja Provinssirockin räjäyttämisestä megaluokan rockjuhlien joukkoon tuntuu kuluneen ikuisuus. Driving To Damascus -albumilla asialla on kuitenkin bändin originaali kokoonpano, mutta musiikissaan on enää vain huonosti kuuluvia jäänteitä menneistä onnen ja suuruuden päivistä.
Stuart Adamsonin muutettua jossain vaiheessa Atlantin taakse miehen lauluaksenttikin on siirtynyt Skotlannista Amerikkaan. Big Countryn tavaramerkikseen omima säkkipillisoundi on historiaa eikä yhtyeen ääni ole muutenkaan enää järin iso. Kaiken kaikkiaan Big Countryn rockista puuttuu se kotiseuturakkaudesta ja yhteiskunnallisten epäkohtien kritisoinnista siinnyt intohimo, joka teki kvartetin parhaista biiseistä hetkeksi vähintään elämän kokoisia.
Driving To Damascus hymyilyttää nimibiisinsä T. Rexin sukuisella kierrolla. Sievä melodia ja vedetyt ja näppäillyt jouset tekevät See Yousta vaikeasti Big Countryksi tunnistettavaa keskitien jenkkiradiopoppia. Trouble The Watersin mandoliini ja Adamsonin ääntämys palauttavat tunnelman muutamaksi minuutiksi takaisin kotiin. Ja kuin juuriaan korostaakseen Stuart Adamson on kirjoittanut Somebody Elsen ja Devil In The Eyen yhdessä Kinksin Ray Daviesin kanssa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa