BLACK LABEL SOCIETY: The Blessed Hellride

Black Label Society naulasi teesinsä seinään vasta edellisellä levyllään Stronger Than Death, sillä sitä ennen bändin pysyvyydestä ei ollut varmuutta. Olihan bändin nokkamies kokeillut jo Pride & Glorya, jonka linja poikkesi melkoisesti nykyisen yhtyeen tyylisuunnasta.

Black Label Society luottaa edelleen yksinkertaisuuden voimaan. Joskus 70-luvulla yhtyeen tarjoilemasta lajityypistä käytettiin jytä-nimitystä, mutta stoner-bändeihin yhtyettä on turha sekoittaa. Zakk Wylden biiseissä on edelleen tuttuja vivahteita Ozzyn töihin, ja nykyään mies muistuttaa lauluääneltään varsin paljon Osbournea. Vertailu on helppo tehdä, sillä Ozzy vierailee Stillbornilla taustoja laulamassa.

Bändi on selvästi tällä kerralla lähtenyt tavoittelemaan vieläkin simppelimpää ja riisutumpaa esillepanoa kuin edellisellä levyllään. Joltakin muulta yritys olisi ollut uhkarohkea, mutta kvartetti on virittänyt moottorinsa juuri sopivalle käyntiäänelle. Etenkin Wylden lahjakkuus kitaristina ja tässä tapauksessa varsinkin komppikitaristina saa kokonaisuuden toimimaan.

Wylde on kehittänyt Black Label Societya johdonmukaisesti erilleen aiemmista puhtaammista rock-juuristaan, ja linjan sekä varsinkin asenteen selkiytyessä bändi on vahvoilla. Ehkä hienoin piirre The Blessed Hellridessa on, että biisit eivät ole pelkkää puhdasoppista turpaanvetoa, vaan bändi esittelee itsestään useammin myös tunnelmallisempaa puoltaan.