Harvassa ovat ne bändit, joiden kannattaa, tai jotka pystyvät, ylläpitämään vanhan ajan levy per vuosi -tahtia. Black Label Societyn vauhti on ollut nykymittareilla käsittämätön, sillä debyytti Sonic Brew ilmestyi 1999 ja Shot To Hell on bändin seitsemäs studiolevy. Vuonna 2001 Zakk Wylde keskittyi Ozzyn Down To Earthiin ja Black Labelilta ilmestyi ”vain” livelevy.
Zakk on sanonut, etteivät ideat lopu koskaan. Hän marssii studioon, avaa kitaralaukun, ja antaa palaa. Osa levyistä on kärsinyt juuri tästä ”selkäytimestä suoraan nauhalle” -ajattelusta; joskus olisi voinut pysähtyä miettimään. Toisaalta taas tuore ote, livemäisyys ja miehekäs, silottelematon asenne on pystytty säilyttämään.
Käännekohta osui siihen, kun Zakk rupesi tekemään balladeja, antoi tilaa akustisille ratkaisuille ja päästi kitaransa ulvomaan samalla melodisella tyylillä, josta mies Ozzyn bändissä tunnetaan. Täsmälleen näistä aineista, ne isänmaallisen miehen junttabiisit mukaan lukien, koostuu Shot To Hell. Itseisarvoisesta raskaudesta on päästy eroon, kokonaisuus on tälle bändille huomattavan värikäs, ja balladien suuri määrä vain lisää äijämäisyyttä. Sillä silloin, kun Zakk Wylde kirjoittaa ällöttävän balladin, hänellä ei ole enää partaa, tukkaa tai nahkaliiviä – eikä kitaraa.
