Ensikosketukseni Black Veil Bridesiin oli Knives And Pens -video viisi vuotta sitten. Emo-koltiaisten osittain rääytty metalcore toimi, mutta ryhmän habitus aiheutti allergian, jonka vuoksi niputin bändin Vampires Everywhere!:n kaltaisten hirvitysten kera samaan laariin. Kuultuani vuosi sitten jo paljon paremman ja rääkyvapaan In The End -kappaleen NHL14-soundtrackilla, päätin katsastaa bändin uudestaan.
Alkuajoistaan laulajaa lukuun ottamatta täysin uusiutunut hollywoodilaisyhtye osoittautuu neljännellä levyllään omillaan pärjääväksi modernin hardrockin edustajaksi. Hajarääkyjä kuuluu yhä mausteina, mutta riffit, säkeistömelodiat, kitarasoolot, jengiköörit ja poppiskertosäkeet ovat genreen päteviä. Solisti Andy Biersackin ääni on miehistynyt röheän Hetfield-tyyppiseksi rintakarvasoundiksi, joten screamo-laulua ei enää tarvita. Edistynyt sävellystaito on tehnyt breakdowneistakin tarpeettomia, joten coresta ei tarvitse enää puhua, vaan BVB:n monesta ammentava rock muistuttaa lähinnä Avenged Sevenfoldia.
Kun simppelit mutta kekseliäät kertsit tarraavat korvaan kuin purkkapunk, IV:tä on helppo kuunnella. Biisikatraasta muiden yli nousevat hitinpoikaset Heart Of Fire, Broken Omen ja World Of Sacrifice.