BLONDE REDHEAD: 23

Blonde Redheadille kelpaa hattua nostaa. Nykkiläiskolmikko on itsepäisesti tarponut omalla ladullaan jo viidentoista vuoden ajan. Vaikka tulokset ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, ei kurssia ole tarvinnut yhtään korjata suuren yleisön suuntaan. Onkin varsin perusteltua todeta, että jos sanakirjaan kohdalle "kulttibändi" lätkäistäisiin Blonde Redheadin kuva, ei oltaisi kovin kaukana todellisuudesta.

Myös Blonde Redhead on ikääntyessään seestynyt. Tämä on tehnyt sille vain hyvää ja nykypäivänä yhtyeen linja jo liki vedenpitävä. Häröilyasteen hiipiessä yhä lähemmäs nollaa trion todelliset vahvuudet, kuten kekseliäät biisirakenteet ja hiljaa rakentuvat, mutta dynaamiset äänimaisemat, pääsevät vaivatta esiin. 23 onkin yhtyeeseen perehtyneille silkkaa mannaa.

Vielä paikoin Blonde Redhead kuitenkin muistuttaa kuulijoita siitä, miksi sitä uransa alkuvaiheessa verrattiin Sonic Youthiin ja My Bloody Valentineen. Kauniin, mutta pitkässä juoksussa hieman uuvuttavan tunnelmoinnin seassa Spring And Summer Fallin tyyppinen rutistus toimii lähinnä oivana piristeenä.