Jos olisin saanut tämän levyn käsiini ollessani hermostunut taidelukiolainen, olisin räjähtänyt liekkeihin ja läiskäissyt sille viisi tähteä. Yli kolmekymppisenä ja rauhoittuneena musiikinystävänä löydän sisäisen taidelukiolaiseni yhä ajoittain intoilemasta Blood Brothersin uutukaisen äärellä. Dead Kennedys -koulukunnan äkkiväärä hardcore, Fugazista muistuttava väkivaltainen instrumentaatio, jälkipunkin kulmikkuus ja alati vaihtuva tempo tungetaan monimutkaisiin kappaleisiin kaupallisuudesta tai kuulijaystävällisyydestä välittämättä. Laulajat ulvovat, kiljuvat ja kirkuvat huomattavasti enemmän kuin laulavat. Kepeä sähköpianoriffi vaihtuu infernaaliseen kitaramöykkään ja takaisin hengästyttävällä frekvenssillä.
Parhaimmillaan tuloksena on tuoreen kuuloista hardcore-kokeilua, kuten ytimekkäissä biiseissä Vital Beach tai Rat Rider. Melodisiakin koukkuja tarjoillaan välillä menestyksekkäästi, kuten Laser Lifessa, jonka säkeistö kulkee mukavasti sähköpianon varassa. Huonoimmillaan tuloksena on rasittavaa metallimusikaalia, jossa metelillä ja kikkailevilla kappalerakenteilla tunnutaan peiteltävän kehnoa biisintekotaitoa.
Suurin ongelma syntyy siitä, kun jokaisessa kappaleessa käydään läpi keskimäärin puolikkaan normirokkilevyn verran tyylilajeja ja tempoja. Tämä tekee viisitoista informaatioähkyistä teosta sisältävästä Young Machetes -levystä uuvuttavan kokonaisuuden. Hermostunut taidelukiolainen olisi kyennyt omaksumaan koko paketin, rauhoittunut kolmekymppinen kypsyy jo ep:n mitassa.