BOBBY CONN: The Golden Age

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Jani Järvinen.
Performanssitaide ja musiikki on harvoin toimiva yhdistelmä levyltä kuunneltuna. Jenkkien taiderock-kuninkaan Bobby Connin tapauksessa homma toimii kuitenkin hyvin myös kotikaiuttimista.

Arvio

BOBBY CONN
The Golden Age
Thrill Jockey

Performanssitaide ja musiikki on harvoin toimiva yhdistelmä levyltä kuunneltuna. Jenkkien taiderock-kuninkaan Bobby Connin tapauksessa homma toimii kuitenkin hyvin myös kotikaiuttimista.

Bobby Conn itse kutsuu musiikkiaan termillä "arena cabaret". Miehen keikat ovat aina spektaakkeleita. Tarina kertoo, että Bobby Conn soitti eräällä keikalla samaa kertosäettä 25-minuuttia ja pyysi yleisöä buuamaan itsensä pois lavalta.

Vuosikymmenistä albumilla kuuluu eniten 70-luku. Bobby Conn ei kuitenkaan ole yhden tyylin mies. David Bowie ja T. Rex saavat kaverikseen muun muassa Sparksin, Princen ja Judas Priestin. Erityismaininnan ansaitsee Angels, joka on parasta 70-lukuista radiorockia sitten Phoenixin.

Puhtaista pastisseista tai ontosta ironiasta ei Bobby Connin tapauksessa ole kyse. The Golden Age sisältää oikeasti hienoja biisejä ja lisäksi levyn soundi on erinomainen. Albumin tuotantoportaasta löytyykin jenkkilän alternative-osaston uusiin johtohahmoihin kuuluva Jim O'Rourke, jonka nimi tulee nykyisin vastaan aina siellä missä tapahtuu. 

Lisää luettavaa