BOMFUNK MC´S: Burnin´ Sneakers

Tämän levyn vaikutuksia odotetaan epäilemättä kieli pitkällä tietyissä kaupallisissa osastoissa, ainakin Suomessa ja Englannissa. Että kääntyykö Bomfunkin käyrä nousuun vai laskuun, vai jatkaako vaakasuoraan. Kyseessä on herkkä asia: vasta siivilleen kohonnut suomalaisen musiikin kansainvälinen menestys ja tietysti se meidän legendaarisen hauras kansallinen itsetunto. Kaksi ja puoli vuotta pärjättiin mukavasti ensimmäisellä albumilla, mutta nyt markkinat jo huutavat uutta materiaalia. Muuten sen aukon voi täyttää joku toinen. It's a jungle out there…

Jaa että mitä vittua tällä on tekemistä musiikin kanssa? Eipä paljon mitään, todellakaan. Kyse on bisneksestä, ja isosta sellaisesta. Siinä kehässä Bomfunk MC's kuitenkin joutuu hommansa tekemään. Burnin' Sneakers -paketilla on pituutta noin 40 minuuttia, mikä ei ole kovin paljon. Kaikki musiikki on merkitty tuottaja Jaakko "JS 16" Salovaaralle. Lyriikka, tai paremminkin iskulauseet, ovat sentään päärappaaja Raymond Ebanksin käsialaa.

Tuskinpa kukaan valtavasti yllättyy kun paljastan, ettei kiekko tarjoa mitään yllätyksiä. Ehdottoman ylikansallinen meno jatkaa Freestylerin käytännössä toimivaksi osoitettua kaavaa tulosvastuullisen tuotekehittelyn ammattilaisessa hengessä. Kohderyhmä (valkoinen teininuoriso) ja sen maku on selvillä eikä mitään riskejä oteta. Ikävä kyllä.

Mitä todennäköisimmin homma meneekin putkeen. Professionaalin tehokas sointi ja kaikesta henkilökohtaisuudesta tarkoin irtisanoutuvat riimit istuvat niin saumattomasti tämän päivän MTV-kehikkoon, että mikään ei oikeastaan voi mennä vinoon. Paitsi jos muoti äkisti muuttuu, niin kuin se ajoittain tekee.

Singleksi valittu Super Electric avaa toisen erän tanakan elektronisesti, ja turvallisen tutusti. Breikit jyräävät ja eurosynttyteema toimittaa melodisen koukun virkaa. Kyllä tämä, kuten kaikki muutkin raidat, klubin tanssilattialla yksittäispalana toimii. Ei siitä mihinkään pääse. Mitään uusia oivalluksia se ei kuitenkaan luovuta.

Parhaan grooven tarjoaa yksinkertaisuudessaan ja vankkumattomassa rauhallisuudessa nerokkaan funkysti möyhivällä bassoriffillä ja mukavan avaruutisella synttylikillä polkeva Throw 1 Back At Cha, jossa Mäkisen Ville kuulostaisi soittavan ihan oikeata sähköbassoa. Ari Toikan backbeatkin takoo lahjomattomasti. Muualla likimain kaikki äänet kuulostavat elektronisilta. Live Your Life saa väriä drum'n'bass-rytmiikasta ja aidon soul-äänen laulamasta sielukkaasta melodianpätkästä. Rajuinta menoa edustavat Mighty 44 -vierailema, hiukan jamaikalaisesti tykittävä Where's The Party At ja dubahtavasti dynaamisella synttybasso/rumpu/scratching-yhdistelmällä liikennöivä Rockin' With The Best. Back To Back, jolla kyläilee Z-MC riimittämässä, yhdistelee maanalaisen kumeaa drum'n'bass-jytinää reippaaseen punk-kitaraan, joka lopussa vetäisee hauskan pikku soolonkin.

Lopuista raidoista on vaikeampi löytää selviä ominaispiirteitä. Ne turvautuvat siihen eurohouse/elektro-estetiikkaan, jonka keskiarvonakutuksesta ja näkkileipäsyntikkajollotuksista itseään kunnioittavan gruuvalistin on hankala innostua. Milloinkahan mahdamme kuulla levyllisen todellista Bomfunk MC'siä?

Siis sitä, jossa Reiska rappaa asioista, joista hän todella ajattelee jotain, jossa Gismo saa antaa mielikuvituksensa vapaasti lentää ja jossa Ville ja Ari vapauttavat muun muassa Friendly Neighbourhood X-periencessä ja Villen dj-keikoilla hallitsevan rytmitalentin ja soinnillisen näkemyksen. Siitä levystä meikäläinenkin voisi tosissaan innostua. Ei kannata unohtaa, että pelottomalla kilpailijoista erottumisella on sentään aloitettu ne kuolemattomimmat jutut populaarimusiikin historiassa.