BOOMHAUER: Wild Human Condition

Telecaster soikoon! Nämä turkulaiset saavat puoleen tuntiin mahtumaan asiaa kuudentoista biisin verran. "Houston – we ain't got a problem / it got pretty wild but we're allright now". Boomhauerilla ei tosiaan ole ongelmaa, vaikka villien keikkojen jälkeen kuuluikin epäilyjä konseptin toimivuudesta pitkäsoitolla. Sakun päättömiä välispiikkejä tässä kyllä jää kaipaamaan, mutta musiikin suhteen ei ole pienintäkään valittamista.

Aseina on kitara-basso-rummut -yhdistelmä, ja tyylinä äärimmäisen simppeli rock Jon Spencerin tyyliin. Laulut kertovat muun muassa tytöistä, naisista, japsiautosta ja jäätelöstä. Hassut tekstit ovat olennainen osa Boomhauerin viehätystä, mutta ei tämä kantaisi ilman hyviä biisejä ja erinomaista bändiä. Erityisesti Lappalaisen Mikko tekee vaikutuksen pienieleisellä, mutta päättäväisellä rumputyöskentelyllään. Lehmänkelloa ei voi koskaan kuulla tarpeeksi.

Sakun laulusoundi on kuin suoraan Texasista ja eläytyminen ihailtavaa. Koko levy taitaa olla soitettu ilman sen kummempia päällekkäisäänityksiä, mitä nyt parissa kohdin mausteena on hieman koskettimia.

Eikä tämä sentään aivan pelkkää hassuttelua ole. Levyn keskivaiheilla Boomhauer rauhoittaa meininkiä surullisella kantrifolkilla Busted, eikä sitä seuraava First Time ole järin hilpeä tapaus sekään. Vakavaksi vetää, mutta vain hetkeksi, sillä pian Saku käskee Gotta Hear The Musicin aluksi: "Turn the stereo up and let the neighbours know that you are still alive!" Teen työtä käskettyä. Wild Human Condition on niin valloittava yhdistelmä miehisyyttä ja sen ironiaa, ettei tästä voi olla pitämättä. Sikäli harvinainen debyyttilevy, että minkäänlainen kehittyminen tai muuttuminen ei ole toivottavaa.