Kymmenen vuoden kunniakkaaseen ikään varttunut Boomhauer työstää jääräpäisesti omaa simppeliä mutta toimivaa reseptiään. Livenä liekkeihin syttyvän yhtyeen keikalta ei tiedettävästi kukaan ole koskaan poistunut pettyneenä. Minimalismiin luottavan yhtyeen on toki typerää muuttaa tyyliään sisäänpäinkääntyneellä taiteilulla, mutta yhtyeen kolmatta levyä kuunnellessa tulee väkisin mieleen, että yhtye olisi päästänyt itsensä hieman liian helpolla.
Aikaisempia levyjä bluesmaisempi River Run Deep kuulostaa spontaanilta ja vapautuneelta. Lyhyet runttaukset eivät nojaa kehittelyyn, vaan loppuvat järjestään, kun riffit on kerrattu. Pari sovituskoukkua tai jonkinmoinen jännitteen luominen eivät tekisi kokonaisuudelle pahaa. Variaatiota 17 kappaleen kimaraan tuovat sentään muutamat keskitempoiset ja popahtavammat rallit, joiden yllä leijuu Galaxie 500:sta tutun Dean Warehamin henki.
Yhtyeellä menee huhujen mukaan mukavasti Saksan maalla, ja uusi levy on ilosanoman levittämistä varten ihan pätevä käyntikortti. Toivottavasti tämä ei merkitse kuitenkaan Krappalan toisen bändin Pocket Knifen hyllyttämistä. Levollisella tunnelmalla keikoilla hurmannut yhtye paljasti ihan uusia puolia koomikon persoonasta.