Sueden ex-laulaja aloitti soolo-uransa viime vuonna haparoiden. Debyytti ei täyttänyt siihen kohdistettuja odotuksia, eikä edes Anderson itse tuntunut olevan levyyn kovin tyytyväinen. Tässä valossa ei voida pitää yllättävänä, että toiselle soololevylleen mies valitsi aivan toisenlaisen lähestymistavan. Wilderness nauhoitettiin ja miksattiin nopealla aikataululla ja se julkaistiin digitaalisessa muodossa jo menneenä kesänä. Uudenlaista jakelutapaa kokeiltiin Andersonin taannoisissa Lontoon konserteissa, joihin lipun ostaneet saivat levyn kaupan päälle USB-tikun muodossa.
Onneksi Wilderness julkaistaan myös perinteisessä muodossa, sillä se on selvästi debyyttiä parempi levy ja ainakin joiltain osin palauttaa uskon Andersonin kauan kadoksissa olleeseen maagiseen kosketukseen. Äärimmilleen pelkistetty toteutustapa (piano ja akustinen kitara Andersonin soittamina, sekä Amy Langley sellossa) sopii levyn mutkattomaan tunnelmaan erittäin hyvin. Isojen tunteiden välittäminen onnistuu usein paremmin, kun lauluosuuksille ja johtaville instrumenteille jätetään tilaa, eikä äänikuvaa ole lyöty jousisoittimilla tukkoon. Tästä – ja pitkästä aikaa hyvistä Andersonin kirjoittamista kappaleista – johtuen Wilderness on parhaina hetkinään hyytävän kaunis levy. Nimensä mukainen Funeral Mantra ja ranskalaisnäyttelijätär Emmanuelle Seignerin kanssa duetoitu Back To You ovat laatunsa puolesta liki Sueden tähtihetkiin verrattavia teoksia.