Kymmenvuotias Brymir ei ole ainakaan kiireellä rynninyt metallin taistelukentille. Debyytti ilmestyi viisi vuotta sitten, mutta liekö levyn saamat syytökset tasapäisyydestä ja tylsyydestä aiheuttaneet sen, että bändi piti useamman vuoden taukoa ennen uuden levyn ilmestymistä, jos kohta ilmeisesti levyn työstäminenkin söi aikaa aiottua enemmän.
Brymir ei ole – onneksi – muuttanut linjaansa ainakaan oleellisilta osiltaan. Orkestraatioin tuettu mätke on tuttua, edelleen hetkittäin ehkä liiankin tuttua, mutta vuosien mittaan yhtye on oppinut paremmin erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja edennyt rohkeasti ideoidensa työstämisessä. Slayer Of Gods ei ole debyytin tavoin sekään napakymppi. Kokonaisuus ailahtelee, mutta useampienkin yksittäisten kappaleiden kohdalla bändi onnistuu hyvin. Sovitusten pilkkominen ja uudelleen kokoaminen on kantanut hedelmää, ja bändi on löytänyt biiseistään koukkuja, joilla se pystyy tekemään pesäeroa muihin kaltaisiinsa.
Ja se vanha totuus näyttää edelleen pitävän paikkansa: pienillä yksityiskohdilla voi olla kokonaisuuden kannalta yllättävän suuri painoarvo.
