THE CHANT: Ghostlines

Arvio julkaistu Soundissa 02/2008.
Kirjoittanut: ANTTI MATTILA.

Hauraaseen tunnelmointiin perustuvan albumin pitäminen kurssissa ei ole yksinkertainen tehtävä.

Arvio

THE CHANT
Ghostlines
Shadow World

Hauraaseen tunnelmointiin perustuvan albumin pitäminen kurssissa ei ole yksinkertainen tehtävä. Jotta musiikki säilyttäisi otteensa, päällisin puolin eleettömän oloisistakin ratkaisuista on pystyttävä ottamaan tehot irti samalla kun jokainen näpäytetty, lyöty tai huokaistu nuotti on osattava perustella aivan eri tasolla kuin täyskaatoon pyrkivässä äärimetallissa. The Chant, joka kyynelehtii katatoniamaista melankoliaa hyödyntäen, vastaa haasteeseen jo debyytillään.

Ghostlines soi suomalaislevyksi yllättävän heleästi ja herkän tarttuvia kuvioita rakennellen. Merkittävää on, ettei tässä lohduttomuudesta huolimatta olla koko ajan vetämässä liipasimesta. Se merkitsee suomalaisbändille jo lähes positiivista ajattelutapaa.

Ghostlines on jännittävä levy. Biisien suunnat pysyvät arvaamattomina, ja vaikka hirmuisesti ei tunnu tapahtuvan, jotakin pääteemaa tukevaa on jatkuvasti meneillään. Liikkeet eivät välttämättä ole isoja, mutta vaikutuksiltaan sitäkin dramaattisempia. Usein tunnelma alkaa ensin paisua, sitten virrata vyörynä, kunnes se aivan lopussa tasaantuu pärskeiksi suvantoon.

The Chantin anti kotimaiseen raskaampaan tunnelmointiin on iso jo senkin takia, että se heittää peliin popimpia ratkaisuja ja on avarakatseisempi kuin monet yötä päivää piipun suuhun tuijottavat virkaveljet.

Lisää luettavaa