Pitkään esikoisalbuminsa parissa puuhastellut Clarkkent on sen sortin yhtyeitä, jotka loppumattoman itsevarmuuden ja tahtotilan avulla nousevat väkisin jossain vaiheessa pinnalle. Hittibiisit ovat vain yksi osa-alue laajassa yleisön haltuunotossa. Liki täydellisen radiohitin ainekset sisältävä I.W.T.C.Y. on kappale, jolla ensihuomio kannattaa kiinnittää, mutta on orkesterin sävellyskynässä ollut mustetta vielä senkin rustaamisen jälkeen.
Clarkkentin pitäisi teoriassa kelvata vaikka kenelle. Siinä on satunnaisen kuulijan arvostamaa kepeyttä ja tarttuvuutta, mutta myös powerpopmaista energiaa sekä slovareiksi taipuvaa herkkyyttä. Rätväkimmillään Clarkkentista voi aistia myös kevyemmän uuspunkin kaikuja. Energian bändi on halunnut kanavoida maksimaalisesti, josta seurauksena on koko albumin mitassa ähky. Vaikka biisit ovatkin keskenään erilaisia, bändi tuntuu tuottaja Jonas Olssonin johdolla junttaavan koko ajan täpöillä.
Homehtuneimmat grungevaikutteet ja lillerilalleritekstit hillitsevät tuulettamasta ihan molemmin käsin. This Is Personal ei ole silti hullumpi lähtölaukaus uralle.