CLIFTON SEXTET: Uudet paremmat kaverit

Arvio julkaistu Soundissa 09/2008.
Kirjoittanut: JARI JOKIRINNE.

Jo muutaman vuoden ajan demopalstoilla ja verkkolehdissä esillä ollut helsinkiläisyhtye on vihdoin saanut ansaitsemansa levytyssopimuksen. Samalla yhtye on pikkuhiljaa muuntautunut studiossa viihtyvästä porukasta ”oikeaksi” keikkailevaksi poprock-yksiköksi.

Arvio

CLIFTON SEXTET
Uudet paremmat kaverit
Bonnier Amigo

Jo muutaman vuoden ajan demopalstoilla ja verkkolehdissä esillä ollut helsinkiläisyhtye on vihdoin saanut ansaitsemansa levytyssopimuksen. Samalla yhtye on pikkuhiljaa muuntautunut studiossa viihtyvästä porukasta ”oikeaksi” keikkailevaksi poprock-yksiköksi. Samalla Clifton Sextetista on karissut sitä aiemmin määrittänyt indieleima, sillä nykypäivänä bändistä voidaan puhua puhdasverisenä suomirock-partiona. Yhtyeen sijoittaminen samaan lokeroon esimerkiksi Egotripin, Zen Cafèn ja jopa Happoradion kanssa on siis täysin perusteltua.

Uudet paremmat kaverit alkaa lupaavasti. Levyn nimikappale luotaa suomalaisen miehen alituista epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa osuvalla tavalla. Myös musiikkinsa puolesta biisi esittelee Clifton Sextetin vahvimpia puolia, joissa yhdistyvät egotrippimäinen tarttuvuus ja pinnan alla piilevä äkkivääryys. Valitettavasti levyn käyrä lähtee hyvin nopeasti laskuun. Puuduttava singlevalinta Pariisi-Dakar ja vilpitön, mutta tyhjää tunnetta täynnä oleva Huonompi mies ovat tästä räikeimmät esimerkit.

Uudet paremmat kaverit herättää ennen kaikkea kysymyksen siitä, kenelle tämä levy on suunnattu. Oikeaa kohderyhmää Clifton Sextetille kun ei tunnu löytyvän niin paikallisradioista kuin musiikkiinsa intomielisesti suhtautuvistakaan.

Lisää luettavaa