CLUMSY: Melodies, Oh Yeah!

Jo viitisen vuotta sitten ensimmäisen demonsa tehnyt Clumsy on valinnut genrekseen epäaggressiivisesti kitaravetoisen brittihenkisen rockin. Clumsy lupaa lisäksi ennen muuta melodioita. Eikä bändin nimi ole tässä tapauksessa mikään enne. Melodies, Oh Yeah! ei ole lainkaan kömpelö debyytti, mutta kokonaan toinen asia on, kuinka vaikeata Clumsyn edustamassa tyylilajissa on profiloitua. Melodies, Oh Yeah! on albumi, jonka ainoana varsinaisena ongelmana on sen tavanomaisuus. Clumsy osaa asiansa sinänsä sulavasti – aivan kuten The Crash ja Manboy omilla levyillään – ja viime aikoina itselleen lähes monopolistisen aseman lunastanut Nick Triani tekee tuottajana työnsä niin hyvin kuin kunnon ääniteduunarin kuuluukin tehdä. Asialliset hommat siis hoidetaan ja muutenkin ollaan ihan siististi.

Heti albuminsa avausraidalla My Little Helper Clumsy kuulostaa yllättävässä määrin Kentiltä, mitä voi omien mieltymystensä mukaan pitää joko etuna tai haittana. Kentin suosiolla on toki nostearvonsa, mutta on jokseenkin hälyttävää, että Clumsy on jatkossakin parhaimmillaan hipoessaan Kentiä. If You Really Had To Choose…lla Clumsy tuo vaihteeksi mieleen hieman vanhempaa osaamista eli itsensä Paul McCartneyn laiskempaa balladismia.

Clumsy on Melodies, Oh Yeah!lla valinnut ns. mukavan musiikin tien. Tyylin, jonka tuntomerkkejä ovat melodisuus, harmittomuus ja usein myös persoonaton hampaattomuus.