Cosmobilen parin vuoden takainen debyyttipitkäsoitto Travels sisälsi muutamia huikeita yksittäisiä hetkiä, mutta oli kokonaisuutena vielä valitettavan epätasainen. Making Do on puolestaan levynä selvästi tasalaatuisempi, mutta ainakaan vielä siltä ei ole löytynyt yhtäkään Fire Exitin tasoista ässäbiisiä.
Making Do esittelee Cosmobilen monipuolisempana kuin koskaan. Voimarockiin viittaavan kitarankurituksen sijaan yhtye seikkailee levyn myötä laajemmalla skaalalla niin rytmi- kuin melodiapuolellakin. Kaikkein parasta Cosmobilen tutkimusmatkailussa on, että se on toteutettu ennen muuta musiikin ehdoilla – ei itsetarkoituksellisena kikkailuna.
Välillä, kuten Messenger-kappaleessa, trio uskaltautuu jopa hylkäämään indie-kuvioihin syvälle juurtuneet angloamerikkalaiset pop-perinteet, loikaten rohkeasti afrikkalaisen rytmiikan tuntemattomaan maailmaan. Niille, jotka saavat päähänsä kauhukuvia Peter Gabrielista ja Paul Simonista, voi kuitenkin paljastaa, että Cosmobilen visio on onneksi tästä varsin kaukana.
Kotimaisia indierock-levyjä vaivaa usein todellisen omalaatuisuuden puute. Cosmobile on tästä kaavasta mukava poikkeus. On erinomaisen hauska kuunnella levyä, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen yllättämään ainoastaan positiivisesti.