DAMAGEPLAN: New Found Power

DAMAGEPLAN
New Found Power
Elektra

Kun loka rupeaa lentämään, sitä ei pysäytä mikään. Philip Anselmo epäili julkisesti ennen tämän levyn julkaisua, että mikään ei tule muuttumaan Panteraan verrattuna ja että laulajaksi pestattu entinen Halford-kitaristi Pat Lachman tulee imitoimaan häntä kaikin keinoin. Vinnie Paul puolestaan ilmoitti, että se oli nimenomaan Anselmo, joka jarrutti Panteran kehitystä ja pelkäsi muutosta. Vinnie Paulilla ja Dimebag Darrelilla oli kaikki kortit osoittaa oma kantansa oikeaksi. Jos Vinnien kommentti pitäisi paikkansa, Damageplanin luulisi hurauttavan kirkuen niille laitumille, joille pääsyä Anselmon sanottiin estelleen. Ehkä totuus löytyy taas jostain puolivälistä, sillä Damageplanin debyytillä on piirteitä, joita ei koskaan olisi voinut Pantera-kiekolta odottaa, kuten Save Men ja Blink Of An Eyen melodisemmat ja jopa pehmeämmät kertosäkeet. Myös soundia ja yleisilmettä on höllennetty, bändi soi vapaammin, mutta lopulta siitä ei ole mitään iloa, koska biisit ovat kauttaaltaan vain c-luokan Panteraa.

Kun debyytti luo aina näkökulman tulevaisuuteen, voi Damageplanin jo tällä perusteella nähdä samassa itsensä toistamisen oravanpyörässä kuin Panteran. Anselmon ounastelut osuvat laulun osalta pitkälti oikeaan, sillä Lachman toistaa liian usein hänen maneereitaan ja jättää orastavan oman tyylinsä liian vähälle.

Hatunnosto veljeksille siitä, ettei tätä julkaistu Panteran nimellä, mutta pari oikeaa biisiäkin olisi ollut kiva kuulla. Nämä ovat runkoja, luurankoja, joiden loppuun vienti on unohtunut. Vähään ovat tekijämiehet tyytyväisiä.