THE DATSUNS: The Datsuns

Taitaa olla kyseessä hieman viritelty 100 A, sillä niin tiukkaan revittää tämä Datsun alusta loppuun. Rockbuumi tuntuu vain jatkuvan ja nyt siitä on hyötynyt tämä nelimiehinen ryhmä Uudesta-Seelannista. Aiemmin tänä vuonna Kauriin kääntöpiirin alapuolelta on samanhenkisen levyn saanut ulos The D4. The Datsunin pojat sieltä ´löysi´ The White Stripesin Jack White. Musiikillisen ilmapiirin vaihtelut ovat metka juttu. Eipä silti, tämä porukka varmasti tahkoisi omaa juttuaan vaikka journalismin suurennuslasi ei heidän kohdalleen olisikaan kohdistunut. AC/DC, Thin Lizzy ja Nuggets-kokoelmat tuntuvat olevan yhtyeen jäsenille läheisiä.

Vanhan kunnon rokkimeininkin mukaan kaikilla on tietenkin sama sukunimi. Se alkaa tottakai d-kirjaimella. Ja meno on rajua heti ensi tahdeista alkaen. Sittin´ Pretty käynnistyy tuhdilla kitarariffillä ja pian moottori ulvoo täysillä kierroksilla. Vauhti ei hellitä hetkeksikään koko ajon aikana ja radan lopussa huomaa, että tasaisen tappava vauhti on myös melko puuduttavaa. Onneksi matkan varrelta löytyy ilonaiheita. MF From Hellin kertosäe on suorastaan parodia kovasta meiningistä:" She made me feel… like a motherfucker from Hell". Kuivasoundinen glamjytäraita Harmonic Generator sisältää upeaa naistaustalaulua ja on The Cramps -laulumaneereineen levyn paras kappale. Singleraita In Love toimii mallikkaasti ja You Build Me Up (To Bring Me Down) ei tarvitsisi mitään muuta kuin introna/choruksena toimivan riffinsä ja miehekkäästi laulettavan nimensä.

Levyllä ei ole mitään, mitä ei olisi kuultu jo moneen kertaan aiemminkin. Väkevästä otteestaan huolimatta The Datsuns ei ole kaikkea siihen kohdistuvaa mielenkiintoa ja hehkutusta ansainnut. Esimerkiksi kotoinen Flaming Sideburnsimme hoitaa rokkihommat paljon vivahteikkaammin ja monipuolisemmin. Toivoa sopii, että hekin pääsevät hyppäämään ohikiitävään junaan ja ansaitsemaansa menestykseen.

Jos mieli tekee juoda kavereiden kanssa kaljaa ja soitella ilmakitaraa, on tämä siihen ihan kelpo soundtrack.