DAVE GAHAN: Paper Monsters

Kun savijaloilla seisovan jättiläisen keulakuva kertoo aiemmin kammonneensa paperihirviöitä, mutta vihdoin löytäneen itsevarmuutensa ja oman taiteellisen äänensä, kannattaa pelätä pahinta. Depeche Mode -laulaja Dave Gahanin tapauksessa pelko osoittautuu erittäin aiheelliseksi.

Metaforat sikseen, Paper Monsters on ankea levy. Gahanin yhdessä "multi-instrumentalistiystävänsä" Knox Handlerin, jonka ansioluettelossa komeilevat muun muassa pestit The Psychedelic Fursin ja Siouxsie & The Bansheesin kitaristina, kirjoittamat kappaleet ovat melkoista rock-kliseiden ulkolukua, harmaata kuin kaurapuuro. Ei ole erityisen imartelevaa, jos levyn paras kappale on A-han hyllyttämältä balladilta kuulostava Stay. Ja nokkelin sovitusidea tunnelman autenttisuutta tarpeettomasti alleviivaava huuliharppu tekijöidensä epäilemättä rajuna modernina bluesrockina pitämässä Bottle Living -laulussa. "Hei, mä olen rankka jätkä! Mulla on ollut alkoholiongelma!" Gahan huutaa.

Kaikkein oudointa koko projektissa on, että levyn on tuottanut ja miksannut Sigur Rósin kahden uusimman albumin horisontinlevyisestä äänikuvasta vastannut Ken Thomas. Tämän perusteella voisi ajatella, että Thomas on tyytynyt Gahanin levyllä statistin rooliin ja pelkästään korjaamaan taalat tililleen. Tällaisen ryhdittömän Depeche Mode -soundin tekemiseen ei tarvita kummoistakaan tietotaitoa. Parasta Dave Gahanissa ovat hänen samettinen ja turmelluksesta viestivä äänensä sekä sammumaton halunsa elää rock'n'roll-unelmaa. En usko, että Gahan on koskaan edes ajatellut tarjoavansa omia biisikyhäelmiään Depeche Moden levytettäväksi.