DEATH CAB FOR CUTIE: Transatlanticism

Arvio julkaistu Soundissa 12/2003.
Kirjoittanut: Soundi.
Seattlelaisesta Death Cab For Cutiesta on tulossa amerikkalaisen indien parhaiten piilossa pidetty salaisuus. Bändi on saanut vuoden 1997 jälkeen kasaan jo neljä mainiota albumia ja viime kesänä yhtyeen laulaja Benjamin Gibbard julkaisi The Postal Service -nimellä yhden vuoden parhaimmista albumeista.

Arvio

DEATH CAB FOR CUTIE
Transatlanticism
Fierce Panda

Seattlelaisesta Death Cab For Cutiesta on tulossa amerikkalaisen indien parhaiten piilossa pidetty salaisuus. Bändi on saanut vuoden 1997 jälkeen kasaan jo neljä mainiota albumia ja viime kesänä yhtyeen laulaja Benjamin Gibbard julkaisi The Postal Service -nimellä yhden vuoden parhaimmista albumeista.

Tosiasiassa Death Cab For Cutie on liian näppärä ja indiemäinen ollakseen musiikkia massoille. Bändin soundi Pavement/Beatles/ElliottSmith-melodioineen, kaikuvine kitaroineen ja hillityine pianoineen ei tarjoa anthemeja koko sukupolvelle. Silti se pystyy olemaan sitä, mitä musiikki parhaimmillaan voi olla – koskettavaa ja piristävää. Ja mikä parasta, bändin kehityskaari on koko ajan nousuvoittoinen ja Transatlanticism esittelee yhtyeen entistä monipuolisempana ja valmiimpana. Yhtyeen salaisuus ei kuitenkaan ole itse musiikissa, vaan Benjamin Gibbardin lämpimässä äänessä ja sanoituksissa. Transatlanticismin ja The Postal Servicen myötä hänestä on tulossa sukupolvensa hienoin urbaani ja postmoderni runoilija. Ei huumehöyryisiä pilvilentoja, vaan koskettavia kertomuksia tunteista, jotka kaikki tietävät, mutta joita harva pystyy Gibbardia paremmin pukemaan sanoiksi.

Morrissey lauloi The Smithsin Panic-kappaleessa musiikista, joka ei sano mitään minun elämästäni. Transatlanticism sanoo. 

Lisää luettavaa