Vuodesta 1997 indie rock -piireissä kriitikoiden ylistämiä albumeita tehnyt Death Cab For Cutie ponkaisi Transatlanticismilla (2003) puoliksi vahingossa valtavirtaan kun se valittiin suositun The O.C. -sarjan päähenkilön suosikkibändiksi, ja yhtyeen musiikkia käytettiin tv-sarjassa useaan otteeseen.
Asphalt Meadowsin heti Death Cabiksi tunnistettava soundi luokin mukavan nostalgiantunteen kahdenkymmenen vuoden takaisiin aikoihin. Kuten levyn aloittavan I Don’t Know How I Surviven ja päättävän I’ll Never Give Up On Youn nimistä voi päätellä, ei kaikki kuitenkaan ole ihan niin kuin ennen.
Takavuosien kaukorakkauksista ja ex-tyttöystävistä kertovien biisien sijaan Asphalt Meadowsilla lauletaan menetyksestä, epätoivosta ja kuolemasta. Valoisimmissakin biiseissä, kuten 50-luvun leffojen katsomisesta kertovassa Here To Foreverissa, mietitään vain, että filmeissä esiintyneet näyttelijät ovat kaikki jo kuolleet.
Levy päättyy deathcabmaisesti Ben Gibbardin laulaessa että vaikka hän on menettänyt uskonsa poliitikkoihin, pyrkyreihin ja päihteisiin, hän ei ikinä menetä uskoaan ”sinuun”. Edeltävien biisien synkkyys tuo romanttiseen viestiin entistä suurempaa syvyyttä ja koskettavuutta.
