DEATHBOUND: Doomsday Comfort

DEATHBOUND
Doomsday Comfort
Dynamic Arts

Näyttävän pelinavauksen toissavuonna tehnyt Deathbound ei edelleenkään osoita minkäänlaista empatiaa, sen verran armottomasti se riepottaa ihmisparkaa pitkin lattiaa uudella levyllään Doomsday Comfort. Jos kyseessä ei heti olekaan tyrmäys toisessa erässä, on bändin asema grindcoren eliitissä näillä näytöillä lähinnä tulkintakysymys.

Levyn pari-kolmeminuuttisiset rypistykset ovat sen verran vauhdikkaita, että niistä saattaa aluksi olla vaikea saada minkäänlaista pitävää otetta. Rumpali ei ole ainoa joka hikoilee jo parin biisin jälkeen. Grindcoren helmasynnille, päättömälle kohkaukselle, ei siitä huolimatta anneta missään kodin liikaa valtaa. Vaikka isoimmalta vaihteelta ei ihan joka biisissä jaksetakaan nelosella käydä, on Deathboundilla kuitenkin tarjolla riittävästi koukkuja kuulijan ripustamiseksi seinälle yhden puolituntisen ajaksi. Joku riffeistä jää takuulla nakuttamaan pääkoppaan levyn loputtuakin.

Erityismaininnan Doomsday Comfort ansaitsee edesmenneen Mieszko Talarczykin ruuvaamista soundeista, jotka tarjoavat väkivaltaisuudellaan piristävän poikkeuksen nykypäivän sairaalasteriiliin tuotantoon.