Tummasävyisen elektropopin työstäminen on herkkä ja vaativa laji, sillä maailmalta löytyy useita bändejä, joiden haastaminen niiden omilla aseilla on liki mahdotonta. Hienointa turkulaisen Déclassén tapauksessa ei kuitenkaan ole se, että yhtye hallitsee genren vaatimat tyylikeinot suvereenisti, vaan se, että siltä löytyy tarpeeksi vahvoja ja omaleimaisia kappaleita niiden tueksi. Musiikilla, jossa tyylikkyys ja visuaalisuus sanelevat paljon, on aina vaara jäädä sisältönsä puolesta vajavaiseksi. Onneksi Déclassélla ei tätä uhkaa ole.
Silos-levyn julkaisijana on muun muassa Magenta Skycoden kotina tunnettu Solina, jossa on mukana useaan paikkaan ehtivä Jori Sjöroos. Ei siis liene yllätys, että Déclassé vertautuu luonnollisesti Magenta Skycodeen, joskin soundiltaan muutamaa astetta vahvemmin syntikkavoittoisena. Vastapainoa elektroniselle tuotannolle tuodaan oivallisesti annostetuilla kitara- ja piano-osuuksilla. Jälkimmäisestä hieno esimerkki on levyn pysäyttävin hetki For Your Information, joka saattaisi helposti löytyä vaikkapa Editorsin tai Interpolin levyiltä. Ajattoman upeaa popmusiikkia – joskin skaalan toisesta päästä – Déclassé tarjoilee myös A Man Of Instant Boredomilla.
Déclassén Jani Lehto, mistä juontaa juurensa uuden levynne nimi Silos?
– Laulaja Juha Virta erehtyi kerran kysymään minulta, että ”onko Déclassén vokaalien tarkoitus aina kuulostaa kuiskailulta tyhjässä siilossa?” Vastaus kysymykseen oli, että ”useimmiten”. Lopulta ajatus Déclassén musiikin yhteydestä jylhiin kaikuisiin rakennelmiin jäi elämään ja päätyi lopuksi vielä levyn nimeenkin.
Kuinka tärkeäksi näet yhtyeen visuaalisen puolen, kuten levyjen kannet,
videot ja muun sellaisen?
– Tuskin mikään yhtye tai artisti haluaa tylsiä saati rumia levynkansia taikka videoita. Déclassén kannalta tyylin ylläpitämistä auttaa vapaus ”kaupallisista” pakkopullista, kuten artistien naaman tunkemisesta videoihin tai kansiin, sekä se että kaikki visuaalinen ulosanti on hyvin pienen ja tiiviin bändin ympärille rakentuneen tiimin työtä.
– Silos-albumin kohdalla ajatus levynkansista lähti siitä, että cd-kotelo voi parhaimmillaan olla ”objekti” eikä vain ”cd-kotelo”. Silti ainakin itselleni visuaalisen puolen funktio on se, että se on vain tuoksua, jolla houkutellaan varsinaisen hunajan eli musiikin luo. Silos-cd näyttää siltä, että voin olla ylpeä siitä ja toivottavasti ulkonäkö houkuttaa myös levykaupassa jonkun satunnaisen ostajan kokeilemaan mitä levyltä löytyisi.
Déclassé on yhtye, jolla olisi varmasti enemmän kysyntää ulkomailla kuin Suomessa. Näetkö tarpeelliseksi, että Déclassé lähtisi aktiivisemmin kokeilemaan ulkomaiden markkinoilla?
– Aiemmin tein paljon 12-tuumaisia disco- ja house-vinyylejä saksalaisille ja englantilaisille labeleille. Siinä ongelmana oli muun muassa se, että Suomesta keikoille matkustaminen on hilpasen kalliimpaa kuin esimerkiksi Saksasta. Samoin kaikenlainen kusettaminen ja rahojen häviäminen oli hieman turhan yleistä ja siihen tuhraantui turhan paljon aikaa.
– Déclassén ongelma ulkomaiden suhteen on se, että esimerkiksi minun kontakteillani löytyisi vientiä undergroundimmalle klubivetoiselle elektroniselle musiikille, mutta Déclassén musiikki laulujen ympärille rakennettuine biiseineen
on aivan liian poppia. Ja sama toimii myös toisin päin, eli suurelle pop-yleisölle Déclassé on liian undergroundia.
JARI JOKIRINNE